9/4/13

Vaihtariaiheisia juttuja, josllei aihe ja pitkät tekstit kiinnosta niin skippaa suosiolla! :)

Sain muutama päivä sitten kommentilla toivetta että kertoisin jotain mun tulevasta suuresta reissusta, eli vaihtovuodesta Amerikassa. Mulla oli muutenkin suunnittelilla että kirjottaisin siitä jotain, mutta ongelmaks muodostu se etten tiedä mitä kertoisin! Luin tämän tekstin jonka kirjoitin pari kuukautta sitten, ja se kuvaa edelleen hyvin mun tuntemuksia. Mutta ehkä mä vielä vähän jatkan siitä mihin silloin jäin ja niistä asioista mitkä mun mieltäni vaivaa kaikista eniten.

Mä ootan koko vuotta tosi sekalaisin tuntein. Koska oon muutenkin daydreamer ja kokoajan joku elokuva pyörimässä päässä, ei oo mikään ihme että varsinkin iltasin mietin mitä kaikkee sen vuoden aikana tulee tapahtumaan. Mietin millanen mun eka päivä on, ensimmäinen kosketus siihen perheeseen ja sitä, että millanen se perhe ylipäätään on. Yleensä mun haaveilut on aina positiivisellä kannalla iltasin, mutta joskus jos ajaudun päivällä ajattelemaan, niin sillon mielessä pyörii ne negatiivisemmatkin asiat. Mitä jollen saa kavereita, entä jos asiat täälä Suomessa muuttuu jotenkin tosi radikaalisti, jos perhe on hirvee ja mikään ei mee hyvin? Se vuosi ei tuu oleen pelkästään ruusuilla tanssimista ja se on hyvin mielessä. Onneks tiedän sen kuitenkin itsestäni että sopeudun aika helposti ja että asioilla on aina tapana järjestyä parhain päin :)

Ennen kaikkea vaikka mulla onkin hirmuhirmu sekaset fiilikset, uskon että vaihtoon lähteminen on todellakin sen arvoista. Tiedän että tulisin katumaan niin paljon jos nyt soittaisin STSlle ja peruisin koko homman. Ja vaikka mua pelottaakin ihan kauheesti, niin enemmän mun fiilis on kuitenkin odottava. Ootan innolla mitä kaikkee se vuosi tuo tullessaan ja mitä kaikkee tuun oppimaan niin elämästä kuin itsestänikin. En oo katunut hetkeekään päätöstä lähteä, vaikka vaikeeta siinä päätöksessä pysyminen on ollutkin. Asioita on niin hankala miettiä vuotta eteenpäin, mutta eipä niitä aina tarvikkaan. Olis kuitenkin kiva nähdä edes pieni vilaus tulevaisuuden minästä, ja tietää oonko yhtä onnellinen myös vaihdossa olleesani kun tällä hetkellä oon täälä kotona. Jos mulla olis asiat huonosti, lähteminen olis varmasti helpompaa, mutta kun elämä hymyilee täydellistä pepsodenthymyä, niin on se aika vaikea jättää tää elämä ja lähteä vaan pois. Ja varsinkaan kun ei tiedä yhtään mitä sielä toisella puolella odottaa. Pahinta epäröinnin vaihetta elin sillon kun koulussa oli täys hulina päällä wanhojen ja abijuttujen takia. Sillon kun näki miten hauskaa muilla oli ja omat kaverit puhu että en vuonna mekin ollaan tuola tanssimassa ja muuta vastaavaa, ittellä oli sellanen olo että nyt jään tosi paljon kaikesta paitsi. Sillon kun tää hulinaviikko oli, oli hakemuksen lähettämisestä jo jonkin aikaa, eikä vaihtarijutuista ollut muutenkaan kuulunut mitään. Eli se hyvä, ja vuotta innolla odottava fiilis oli aikalailla kadoksissa kun niistä asioista ei tullut mitään muistutusta. Sen sijaan silmien edessä pyöri jatkuvasti ne asiat jotka multa jää väliin. On se harmi aina todeta kun kaverit puhuu että mitä ens vuonna tehdään, että joo tehkää vaan, mää en oo täälä. Otetaaks uusiks sitte parin vuoden päästä? Mutta siinä vaiheessa pitää vaan koittaa takoa omaan päähän että saan kuitenkin tilalle aivan mahtavia kokemuksia joihin ei myöhemmin oo mahdollisuutta. Ja että kun kerran niin monet muutkin selviää vaihto-oppilaana niin enköhän mäkin hengissä pysy vaikka täälä jäiskin parit tanssit välistä :)

Oikeen muuta kun omia tuntemuksia mää en osaakkaan teille kertoa, sillä en itsekkään tiedä mistään mitään. En tiedä millon lähden, en tiedä mihin menen. Lähtöpäivä selviää varmaan aikaisemmin, mutta esimerkiks perhetiedot saa kuulemma vasta kesällä muutama viikko ennen lähtöä. Tällä pyritään kai välttämään viimehetken perhemuutoksia. Itse kyllä toivon että tiedot perheestä, tai edes osavaltiosta tulisivat aikaisemmin. En jaksais millään odottaa :D (Mutta varmaa tietoo mulla ei siis ole, voi olla että tiedot tulee aikaisemminkin mutta ite oon saanut sen käsityksen että ne tulee vasta noin myöhään) Seuraava asia mikä mulla on näihin juttuihin liittyen onkin kuukauden päästä oleva valmennustilaisuus. Kerron siitä sitten sillon lisää :)

Ja joo joo, tiiän että on olemassa suurempiakin asioita ja ongelmia, mutta tällä hetkellä mun elämässä tää vaihtoon lähteminen on iso muutos ja on ihan ymmärrettävää että se pyörii mun päässä ja mietin sitä paljon. Niin hyviä kuin huonojakin puolia. Oon aina ollut kunnon murehtija, ja varsinkin vähän isompien asioiden kohdalla sitä aivotyöskentelyä tapahtuu paljon. Oottakaa vaan kunhan päästään siihen vaiheeseen kun mietin tulevaa opiskelupaikkaa, omaan kotiin muuttoa tai muuta vastaavaa. En tiiä kestänkö sillon itsekkään itseäni! :D

Ja hei, taas kyselen että löytyykö sieltä teistä (entisiä/nykyisiä) vaihtareita tai teitä ketkä on samassa tilanteessa kuin minä, eli vasta lähdössä matkaan? Ois aina niin kiva kuulla vähän muidenkin mietteitä. Ja tosiaan saa muutkin kommentoidan ihan vapaasti jos teksti herätti jotain sanottavaa :)