pohdintaa vaihtovuodesta

Oon varmaan kirjoittanut tästä vaihtoon lähdöstä jo aikasemmin, mutta se pyörii mun päässä nyt niin paljon että tarvin oikeesti paikan mihin purkaa ajatuksia. Jossei kiinnosta niin jättäkää suosilla välistä tai vaihtoehtosesti selatkaa vaan kuvat läpi :)

Kolmisen vuotta sitten vaihtareiden blogeja lukiessa sain ensimmäistä kertaa idean lähteä itsekkin vaihtoon. Sitä ennen asia ei ollut lähelläkään ajankohtaista (eikä se ollut sitä kyllä sillonkaan) ja muistan  miten ajattelin että vaihto-oppilaaksi lähtee vaan harvat ja valitut. Siitä ei mennyt kauaa kun tajusin että kuka tahansa voi lähteä jos vaan rohkeutta ja halua riittää, ja sitähän multa löytyy! Nyt tässä on sellanen pari vuotta suunniteltu ja odotettu lähtöä.

Ensin lähdin testaamaan kielikurssin muodossa että miten pärjään yksin ilman perhettä ja miltä se suuri Amerikan manner vaikuttaa. Kuukauden kestänyt kurssi on vieläkin mun mielessä vaikka se oli jo kaksi kesää sitten. Palaan vieläkin lukemaan vanhoja blogitekstejä siitä reissusta ja muistelen kaikkia niitä juttuja mitä siihen liittyy. Eli hyvin pärjäsin, ja kuukauden jälkeen oli sellanen olo että en edes halua lähteä kotiin! Mulla ei ollut kuukauden aikana oikeestaan mitään sopeutumisvaikeuksia (tosin ei ne välttämättä edes ilmaannu vielä sillon) ja ainoa mikä vaivas välillä oli ikävä. Mutta sitäkin pysty helpottamaan paljon skypen ja facebookin avulla. Ja tottakai pitämällä päivät kiireisinä ettei edes ehtinyt ikävöimään.

Mutta ehkä mää palaan nyt tähän tulevaan vuoteen enkä muistele edellisiä!

Ihan ehdottomasti kaikista eniten mua huolettaa se, että mitä täälä Suomessa tapahtuu kun itse oon poissa. Miten mun perhe pärjää ja entä jos jotain pahaa tapahtuu? Ja kuinka paljon asiat ehtii muuttua vuoden aikana. Tiedän että vuosi menee nopeesti, mutta miettikää itse vuosi taaksepäin. Muistoja 365 päivältä. Ja kun mää oon poissa, en kuulu mun kavereiden muistoihin millekkään päivälle. Kyllä se vähän asioita muuttaa.. Uskon kuitenkin että ei yksi vuosi mun kaverisuhteita kaada, sillä noi samat naamat on pyörinyt tossa jo ihan pikkuipanasta lähtien. Mutta suuri ikävä mulle tulee sekä kavereita että perhettä!

Myös Saara on mahdollisesti harkinnut vaihtoon lähtemistä, joten meille tulee yhteensä kahden vuoden ero. Nähdäänhän me tottakai kesällä kun tulen takasin, mutta siitä kun se arki siitä lähtee rullaamaan niin mä oon yksin. Huh, tulee kyllä vaikeeta olla erossa Saarasta ihan jo oman vaihtovuoden ajan niin sen pitää vielä pamauttaa ja lähteä itsekkin pois :D Haha, mutta menköön, en mää rupea estelemään sillä tiedän miten palavasti ite haluan lähteä ja jos Saara tuntee samoin niin enemmän se hallaa tekis jos se jäis kotiin.

Toinen aika iso juttu on että miten mun liikumisien suhteen käy. Tällä hetkellä oon niin addiktoitunut ryhmäliikuntoihin, että en tiedä miten selviän kun ne loppuu ton vuoden ajaksi! Onhan se tietysti mahdollista että etsisin paikallisen salin ja koittaisin liittyä sinne, mutta toisaalta se olis aika typerää. Mähän lähden kuitenkin kokeilemaan uusia asioita joten mun täytyy nyt vaan vakuutella ittelleni että täälä ne jumpat pysyy ja odottaa mua kun tuun takasin. Ja ehkä mää kokeilen sielä jotain uutta lajia ja hurahdan siihen ihan täysin? Ei sitä koskaan tiedä mitä kaikkee tuo vuosi tuo tullessaan ellei lähde avoimin mielin ja valmiina kokeilemaan kaikkea uutta. Eli ei varmaan jumppia tulevaan vuoteen...:(

Mua pelottaa että syrjäydyn ihan kokonaan enkä löydä yhtään kaveria! Meen sinne kuitenkin kesken high schoolia, vaikkakin lukuvuoden alussa mutta silti. On siinä vaiheessa jo muodostunut aika paljon porukoita! Mun puhe ja lauseet on kuitenkin aika vaikeesti ymmärrettäviä ainakin alkuun, että en tiedä moniko jaksaa niitä pitkän päälle kuunnella. Toivottavasti perheessä olis ees suunnilleen saman ikäinen lapsi että olis ees yks jonka on pakko olla mun kaveri :D Ja toivottavasti perhe on myös muullakin tavalla mukava ja meidän ajatusmaailma sopii yhteen. Huh, en halua että mulle epäsopiva perhe 'pilaa' mun vuoden. Ja eipä se perheellekkän ole kiva jos heidänkin mielestään olen vain tiellä. Eli peukut pystyy ja toivon todellakin että oon tehnyt hakupaketin tarpeeks omanlaiseks ja perhe valitsee hyvin itselleen sopivan oppilaan ;)

Nojoo, sen lisäks että pelkään ja hermoilen tapahtumia mitä tulee vuoden aikana tapahtumaan, pelkään myös sitä mitä mua odottaa täälä kun palaan. Jatkan siis tottakai samassa lukiossa, mutta vuotta alempana kun mun kaverit ja kaikki keihin oon tutustunut. Missaan wanhat, enkä valmistu ja oo abijutuissa mukana kavereiden kanssa. Kaikki nää tapahtuu vuotta nuorempien kanssa. Onneks kuitenkin lukiossa hypitään kursseilta toiselle eli samoilla kursseilla saattaa silti olla kavereita vaikka ne onkin vuotta ylempänä.
Mulla on myös mielessä että että en välttämättä valmistuiskaan kolmessa vuodessa, vaan viettäisin lukiossa seuraavat kolme ja puoli tai neljä vuotta. Tää tarkottais sitä että olisin 21 kun pääsen pois lukiosta :D Mutta eipä sillä kai niin väliä ole..:)

Haha, heti tuntuu jotenkin helpottavammalta kun on saanut nää asiat ylös! Kirjottaminen oikeesti auttaa, pitäisköhän kaivaa se vanha päiväkirja esille ja jatkaa sen kirjottamista? Tosin pidän blogia vähän kuin päiväkirjana, mutta kuvilla höystettynä. En oo oikeestaan koskaan 'uskoutunut' päiväkirjallekkaan eli eipä se teksti varmaan paljoa tämän blogin sisällöstä poikkeis :D

Hei, onko sielä muuten lukjoissa sellasta porukkaa joka on lähdössä vaihtoon/suunnittelemassa sitä? Olis kiva tietää :) Ja toki jos sellaisten blogeja löytyy niin linkkiä saa laittaa tulemaan :)