Ajatus vaihtovuodesta iskostu mun päähän muutama vuosi sitten. Varmaan ensimmäisenä aloinlukemaan vaihto-oppilaiden blogeja ja niistä innostuneena rupesin miettimään riittäiskö mullakin rahkeet tollaseen. Sitä lähettiin ensin kokeilemaan vähän pienemmällä itsenäistymisellä kielikurssin muodossa viimekesänä (jos joku ei oo seurannut ihan alusta asti niin tiedoksi että ihan ensimmäiset postaukset kuukauden ajalta koskee kielikurssia!) ja sielä tulin vielä entistäkin varmemmaksi että yksi kuukausi ei riitä mihinkään. Ja joo, onhan kielikurssi ja vaihtovuosi ihan eri asioita. Kielikurssilla sulla on muita suomalaisia siinä tukena, ja perheessä asuu suurella todennäköisyydellä joku muu sun lisäksi. Vaihto-oppilas on perjaatteessa ihan yksin ja ilman samassa tilanteessa olevien tukea. Uskon kuitenkin että ite selviäisin tästä, sillä hoidan muutenkin asioita mielelläni aika itsenäisesti.
Eniten mua huolettaa se että joudun 'hylkäämään' mun elämän Suomessa, ja joudun pakostakin miettimään asioita. Jään huomattavasti jälkeen koulussa, valmistun eri aikaa kun suurin osa mun kavereista ja tanssin wanhat eri aikaa. Ja tottakai asiat muuttuu paljon vuoden aikana ja vaikka uskon vakaasti siihen että mun kaverisuhteet kestää, niin silti missaan vuodessa tosi paljon juttuja jotka muut kokee yhdessä.
Myös perheestä erossa oleminen tulee olemaan vaikeeta. Onneks nykyään yhteyden pitäminen on aika helppoa netin kautta muun muassa skypen avulla. Ei se tietenkään halausta korvaa mutta helpottaa silti vähän.
Luulen kuitenkin että nämä ja monet muut huonot puolet tuun huomaamaan ja tajuumaan paremmin sitten ajallaan.
Siinä oli huonot puolet ja sitten on hyvien vuoro! Mun mielestä vaihtovuosi on ihan mahtava idea ja mahdollisuus päästä itsenäistymään ja näkemään elämää ihan toisella puolella maapalloa. On jännä päästä elämään ihan toiseen perheeseen - toiseen arkeen - ja totutella ihan uuteen maailmaan. Vuosi vaihdossa avaa lisää ovia tulevaisuutta miettien ja sen avulla saa hyvän kielitaidon.
Odotan innolla millasta elämä Amerikassa tulee olemaan. Koulu ainakin on erilaista ja ehkä vähän yhteisöllisempää kuin Suomessa. En toki oleta koulun käynnin olevan samanlaista kuin elokuvissa mutta jotain sinnepäin sen kuitenkin kuvittelen olevan. Sen näkee sitten ;)
Se että miks just Amerikka, johtuu ihan siitä että se on vaan niin iso ja tosi mielenkiintonen maa. En oo valmis lähtemään maahan jossa ei puhuta englantia, joten vaihtoehdot oli maat joissa sitä puhutaan. Niistä maista jäi Amerikka jäljelle ja sinne nyt sitten oltais suuntaamassa.
Oon pahoillani että tää teksti on sekavaa, mutta kirjotin tätä aika sekalaisin mielin. Oon kauheen epävarma, mutta silti niin varma että tulen lähtemään:D En tiiä kiinnostaako tää loppujen lopuks hirveesti mun lukijoita ketkä ei oo ite suunnittelemassa tällästä, mutta joku tossa kysy vähän mun mietteitä ja tajusin että se vois olla ihan ittenikin kannalta kiva kirjata niitä ylös:)
Ja onnittelut niille ketkä pääsi näin pitkälle ja jakso lukee koko sekalaisen kirjotuksen! Ei varmaan ollu mitään selkeintä luettavaa....;)
Kuvat on kielikurssin ajlata! Aattelin että ne nyt on edes jotenkin tähän tekstiin sopivia.... :D Ainaki ruokakuva kuvaa tätä tekstin syvintä olemmusta aika hyvin!;)





Ei kommentteja:
Lähetä kommentti